Sähkötoiminen käyttövedenlämmitin puulämmityksen yhteydessä

Postittaja: admin at 15 kesäkuu 2011

Aihealue: kattilahuoneen/lämmitysjärjestelmän laitteita ja kytkentävihjeitä

Usein vanhaa puulämmitysjärjestelmää on täydennetty myöhemmin sähköisellä käyttövedenlämmittimellä. Tavallisin malli on 300 litran kaappi, joka ei ole mitenkään huono laite energiataloudeltaan. Varsinkaan, jos pääsee lämmittämään käyttöveden yösähköllä.

Vaihdettaessa kattilat ja varaajat nykyaikaisiin, käyttövettä tulee puupuolelta aivan toiseen tapaan, kuin vanhoilla laitteilla, ja sähköllä toimiva käyttövedenlämmitin jää tarpeettomaksi. Eihän ole mielekästä kallista sähköä käyttää, jos lämmityskin toimii edullisemmalla puulla tai pelletillä.

Moni ajattelee poistavansa sähkölämmittimen kokonaan, mutta jos se on kunnossa, minä en poistaisi!  Esimerkiksi kesäkuumalla, kun lämmitystä ei tarvita, voisi käyttöveden tehdä sähköllä, SILLOIN sähkön käyttö on järkevää.

Jos sitten päättää jättää myös sähkölämmittimen, niin miten se pitäisi kytkeä?

Tässä onkin juuri neuvonnan paikka: useimmiten asia ajatellaan väärin, ja lopputulos on huono…

Eikö kuulostakin hyvältä idealta laittaa kattila ja sähkölämmitin sarjaan? Eli käyttövesi lämpiää kattilan kierukassa, menee sitten sähkölämmittimen läpi, ja siitä kulutukseen. Sähkölämmitys ei kytkeydy päälle, kun kattilasta tulee kuumaa vettä säiliöön… Ja järjestelmä on “automaattinen”, eli sähkö kytkeytyy automaattisesti, jos kattilasta ei tule kuumaa sähkölämmittimeen…      VÄÄRIN! Ei näin.  SYY: Jos esim. kesäksi jättää puukattilan ja varaajan jäähtymään, ja tekee käyttöveden sähköllä, sarjassa olevissa laitteissa kylmä vesi kulkee ensin kattilan kierukan läpi. Seuraus: kattila jäähtyy 4-6 asteeseen, jolloin ilmankosteus tiivistyy kattilan pinnoille, ja se RUOSTUU, sisältä ja ulkoa!

Sähkölämmitin kannattaa kytkeä rinnakkain kattilan kanssa. Kytkentäkin on helpompi, sähkölämmittimen putkituksiin ei tarvitse koskea. Kattilalta tuodaan kuuma käyttövesi (käyttövesitermostaatin jälkeen) sinne, missä sähkölämmittimeltä nyt lähtee kuuma vesi verkostoon. Kattilalta tulevaan putkeen laitetaan palloventtiili suluksi. Samoin laitetaan palloventtiili sähkölämmittimeltä verkostoon menevään putkeen. Nyt, palloventtiilejä kääntämällä voidaan valita, kummasta “lähteestä” kuuma vesi verkostoon tulee. Kaksi palloventtiiliä voidaan korvata myös kolmitieventtiilillä, mutta sellainen on kalliimpi kuin kaksi palloventtiiliä.

Kuvattu systeemi ei sitten ole automaattinen… pitää käydä kääntämässä kahta hanaa, ja laittamassa sähkölämmittimeen sähkö päälle tai pois, kun vaihtaa lämmitystapaa. Mutta tuolla kytkennällä ei ainakaan kattila kärsi.

Puhuin edellä kattilan kierukasta, mutta tilanne on aivan sama, jos käyttövesikierukka on varaajassa. Silloinkaan ei ole kovin mielekästä antaa varaajan jäähtyä muutamaan asteeseen… hikoilua ja syöpymistä tapahtuu varmasti, vaikka ei aivan niin rajusti kuin “jäähdytetyssä” kattilassa.

Ei kommentteja

kysymys tasapohjasiiloista

Postittaja: admin at 19 huhtikuu 2011

Aihealue: Pellettivarastot

Blogin lukija Jussi kysyi tällaista:

Hei. Luin kirjoittamasi oppaan pellettilämmitykseen siirtyvälle. Oppaan perusteella olen päätynyt tasapohjasiilon tekemiseen. Mutta miten tuo ruuvi ja etenkin sen aukko olisi hyvä sijoittaa ja miten saisi sulkupellin toteutettua tasapohjasiilossa? Sulkupellillä varustettu pohjalaatikko (kuten verkkokaupassasi) olisi selvä vaihtoehto kartiopohjaiseen, mutta miten on tasapohjaisen laita?

Vastaus:

Tasapohjasiilossa useimmiten sisäänotto (ruuvin pää) laitetaan keskelle, jolloin tarvitsee tehdä lapiotöitä mahdollisimman vähän, kun suurin osa tavarasta hakeutuu keskelle itse. Voidaan myös laittaa ruuvin pää hyvin lähelle seinää, jolloin tyhjentyminen alkaa toisesta päästä. Tätä käytetään usein silloin, kun siilon kyljessä on iso luukku, ja halutaan saada ensimmäisenä tyhjennettyä luukun takaa pelletit, että saadaan luukku auki…  Kun ruuvin pää on seinän vieressä (tai jopa hieman seinän ulkopuolella!) on sulkupellin rakentaminen siihen mahdollista…

Tasapohjasiiloonkin voisi tietenkin laittaa tuollaisen laatikon pohjalle,keskelle, mutta silloin tietenkään siilo ei tyhjene niinkään paljoa, kuin jos ruuvin pää on vapaasti keskellä siiloa.

Tasapohjaisissa on käytetty hieman erilaisia keinoja.Kerron tässä muutamia vaihtoehtoja.

1.Periaatteessa siilon keskeltä lähtevä ruuviputki (joka nousee ylämäkeen 15-45 astetta) ei ihan välttämättä tarvitse sulkuluukkua. Ajatellaan, että spiraali vedetään ulos ruuviputkesta (ruuvin rakenne sellainen, jossa putken pää avoin, ja spiraali ei ole kiinnitetty alapäästään), kun säiliössä on pellettiä. Pelletit eivät valu kuin vesi… eivät ne tunkeudu putkeen kovin montaa kymmentä senttiä. Yleensä ainoa syy, miksi ruuvi täytyisi sulkea, on se että se on jumissa. Joko hienoaineesta, tai sitten jostain ylimääräisestä esineestä, joka on tullut pelletin seassa. Eli spiraali saattaa olla piukassa alapäästään. Kuitenkin, tavalisimmalla ruuvirakenteella (90mm putki,60-70mm spiraali) alapää on niin tiukassa, etteikö se sieltä tulisi… Joskus, kun putkessa on ollut tosi paljon jauhoa, on sitä poistettu imurillakin ensin (20mm sähköputki teipaten kiinni esierottelijan letkuun, ja työntäen se sisään spiraalin keskeltä. Siis ruuvimoottori irroitettuna spiraalista). Isoja spiraaleita ei juuri poikki saa menemään, joten ainoa syy avata ruuvi, on sen tyhjentäminen. Näin ulos vedetty spiraali saadaan takaisin, kun laitetaan se pyörimään, jolloin se poraa itsensä pellettiin viimeiset kymmenet sentit.

2.  90mm putken päälle on tehty putkiholkki, jossa on päästä leikattu puolet putkesta pois parinkymmenen sentin matkalta. Holkissa on kiinni tanko, jonka avulla holkkia saa siilon ulkopuolelta työnnettyä pitkin muoviputken pintaa. Kun tuo puolikkaaksi leikattu osa putkiholkista menee ohi ruuviputken päästä, se muodostaa “katon” päässä olevan sisäänottoaukon päälle. Tuollainen sulku ei ole läheskään 100% tiivis, mutta se estää kuitenkin suurimmalta osin pellettien valumisen putkeen. (melkein kokonaan)

3. Siilon kyljestä johtaa siilon keskelle hieman ruuviputkea isompi metalliputki, johon koko ruuvi työnnetään! Tällöin ruuvi voidaan vetää kokonaisena ulos siilosta (ja taaskaan ei tuohon putkeen paljoakaan tunkeudu tavaraa, kun ruuvi vedetään ulos) Ja takaisin ruuvin saa antamalla sen käydä, ja “porata” itsensä sisään. Tämä tapa on samantapainen kuin ykkönen, mutta ruuvin saa ulos purkamatta sitä paikoillaan. Aina kuitenkaan ei ole tilaa vetää ruuvi kokonaisena ulos… silloin toimii paremmin ykkösvaihtoehto.

4. Bionan ja “B-tyypin” ruuveissa, joissa on metallinen sisäänottopää, ja pellettien sisäänotto putken kyljessä (ei päässä), asia voidaan toteuttaa eri lailla. Tehdään niin pitkä sisäänottopää-osa, että se riittää siilosta ulos asti, ja sen putken päälle tulee toinen, jota (joko pitkittäin tai kääntämällä) liikuttaen ruuvissa oleva sisäänottoaukko peittyy täysin.

Ei kommentteja

Aurinkovaraajat

Postittaja: admin at 11 huhtikuu 2011

Aihealue: Aurinkolämmitys (puulämmityksen tukena), Energiavaraajat

On pakko ottaa voimakkaasti kantaa aurinkovaraajiin, koska meillä myydään “aurinkovaraajan” nimellä tuotteita, joista ei ostajalle paljon hyötyä ole! Selitän tässä, mitkä ovat ne tekijät, jotka tekevät joistain laitteista huonon ostoksen.

Aurinkolämmitys on tietenkin peräisin etelämpää, jossa auringon suoran säteilylämmön määrä on vuositasolla Suomeen verrattuna moninkertainen. Jotkut myyvät noita etelän laitteita täällä sellaisenaan, toiset ovat suoraan kopioineet niitä , mutta etelän ratkaisut eivät meillä ole riittäviä!  Aurinkolämmityksessä nimen omaan pitää ajatella, missä ajassa laiteinvestointi maksaa itsensä takaisin. Hyvällä varaajalla se on joitain vuosia, tehottomammalla varaajalla laitteisto ei kuittaa itseään elinikänään! saati että toisi säästöjä.

Aurinkokennoilla saadaan talteen energiaa täällä Suomessakin jopa 8-9 kuukauden aikana, mutta kennoista seuraava laite, eli varaaja, ratkaisee sen, pystytäänkö tuota energiaa hyödyntämään mitenkään! Noista 8-9 kuukaudesta vain kolme (jos sitäkään) ovat meillä todella auringonpaisteisia, jolloin suora auringonsäteily antaa kennoista kuumaa vettä. Muuna aikana kennoista saa kyllä energiaa, mutta se on hyvin matalämpöisessä muodossa. Jos energia kennoista tulee alle 25 asteisena, sillä ei pahemmin pattereita lämmitetä, eikä käyttövettäkään. Tuo matalämpöinen energiakin on hyvänä lisänä pienentämässä ostoenergian tarvetta, mutta käyttöön se saadaan tehokkaasti vain yhdenlaisella varaajalla.

1. Varaajan pitää olla pystymallinen (korkea) jotta vesi kerrostuisi voimakkaasti varaajassa.

2. Varaajan alapään pitää olla niin kylmä kuin mahdollista, jotta maksimimäärä lämpöä kennoista saadaan otettua. Mikä sitä varaajan alapäätä pitää kylmänä, jos on käytössä patterilämmitys, josta palaavan vedenkin lämpö on vähintään yli 40 astetta? Alapään jäähdytys pitää suorittaa käyttövesikierukan avulla. Jos varaajassa on vain yksi käyttövesikierukka, yläpäässä, niin kyllähän se viileä vesi sieltä alas “valuu”, mutta efekti ei ole läheskään niin tehokas, kuin jos varaajassa on kaksi kierukkaa käyttövedelle (alemman kautta ajetaan jääkylmä vesi “esilämpiämään”, josta se siirtyy ylempään kuumenemaan..)

3.Edelliseen viitaten, tavallisesta varaajasta tehty “aurinkovaraaja” ei ole tehokas. Meillä myydään aurinkovaraajina sellaisia tavallisia varaajia, joissa alempaa käyttövesikierukkaa käytetään kennoille, ja ylempää käyttövedelle. Edellä mainittujen syitten lisäksi niissä on vielä toinenkin vika: alempi kierukka ei tyypillisesti ole säiliössä aivan alhaalla, eikä ylempi myöskään aivan ylhäällä. Jos alempaa käytetään auringolle, se ei ole kaikkein kylmimmässä paikassa, ja silloin enrgiaa jää saamatta talteen. Ylempi kierukka taas saisi olla “aivan katossa”, jotta mahdollisimman pieni osa varaajan yläosasta tarvitsisi pitää todella kuumana (suurimman osan vuodesta aurinkolämmityksen tueksi pitää tuoda lisäenergiaa kattilasta. Aurinkopuolen teho on sitä suurempi, mitä pienempi osa varaajasta pidetään kuumana ulkoisella lämmöllä)

4. Aurinkokierukan tulisi olla aivan säiliön pohjalla. Näin on vain, jos aurinkokierukka ei ole tavallinen käyttövesikierukka, vaan sijoitettu nimenomaan pohjalle.

5. Varaajaan tulevat lisälämmön putket (kattilasta) on oikein suunniteltu. Lisäenergia pitää tuoda niin, että vain varaajan ylin osa on kuuma, eikä kierto sekoita varaajan vesikerroksia.

Kuva oikein suunnitellusta aurinkovaraajasta löytyy tästä esitteestä.

 

Alussa mainitsin, että meillä myydään laitteita, jotka toimivat etelässä, mutta täällä ovat melko hyödyttömiä. Näistä on ikävä esimerkki kattilaan liitetyt aurinkokennot! Yllä kerroin, kuinka tarkkaa on varaajan suunnittelu, jotta maksimimäärä lämpöä saataisiin talteen. Miten sitten kukaan kehtaa meillä Suomessa myydä järjestelmää, jossa pieneen kattilan vesitilaan on yhdistetty aurinkokennot! Kattilan vesitila on auttamatta liian pieni, ja koska poltin lämmittää aina käydessään myös alapäätä, alapää ei koskaan ole riittävän viileä ottamaan talteen lämpöä, ellei aurinko paista täydellä teholla. Nuo ratkaisut voivat meillä antaa mitään hyötyä vain muutamana päivänä vuodesta. (Tosin, ns. “aurinko-öljy” kattilaahan ei tehty edes “tosissaan”, vaan tuen huijaamiseksi! Laitetukea myönnetään, kun siirtyy POIS öljystä, ympäristöystävällisempään suuntaan. “Aurinko-öljykattilalla” saatiin petkutettua tätä tukea myös öljykattilalle!)

Ei kommentteja

Digitaalinen vaihtoehto poltinohjaukseen

Postittaja: admin at 9 huhtikuu 2011

Aihealue: Polttimen ohjaus (termostaatit)

Ajatus polttimen ohjaamisesta kahdella termostaatilla, jolloin hystereesi on vapaa, on ollut hyvä. Ja “sähkömekaanisilla” osilla toteuttamani lisälaite on ollut myyntimenestys.

On siis jo aika tehdä jotain nykyaikaisempaakin! Nyt on saatavissa samat ominaisuudet digitaalisessa muodossa, mikroprosessoriohjaus, lämpötilat näkyvissä näytöllä, kuten myös asetetut rajat. Tarkkuus asteen kymmennyksiä, kun sähkömekaanisissa on tarkkuus parhaimmillaan asteita…

Ennen kaikkea, anturit ovat kestäviä, tarkkoja, ja kaapelien pituus voi olla jopa kymmeniä metrejä! (kaapelin pituus ei vaikuta mitenkään mittaustulokseen, koska anturi on digitaalinen, mittaustulos muutetaan numeromuotoon jo anturissa!)

Tutustukaa tuotteeseen tästä

Ei kommentteja

Aurinkolämmityksen säädinyksikkö, onko väliä, minkä valitsen?

Postittaja: admin at 7 huhtikuu 2011

Aihealue: Aurinkolämmitys (puulämmityksen tukena)

Perusperiaate on, että säädin käynnistää kiertopumpun, kun vesi kennoissa on lämpimämpää kuin varaajassa. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö? Ja onhan se, mutta siinä ei ole ihan kaikki…

Ohjausjärjestelmiä on monia, edullisia ja kalliimpia, mutta useimmissa ei ole huomioitu muutamaa tärkeää asiaa. Yleensä ohjaukset käynnistävät pumpun heti, kun kennojen lämpö hiemankin ylittää varaajan lämmön. Onko se järkevää? Talvella saattaa kennojen lämpö kohota juuri hieman yli varaajan lämmön, mutta putkilinja kennon ja varaajan välillä sisältää tosikylmää vettä. Onko silloin järkevää käynnistä pumppu joka kerran kun kennon lämpö nousee hieman varaajaa lämpimämmäksi? EI! silloin pumppu käy hetken, mutta varaaja JÄÄHTYY eikä lämpene, kun putkessa oleva kylmä vesi vain ehtii lämmönvaihdinkierukkaan asti! Ehdottomasti, ohjauksessa tulisi olla säädettävä hystereesi käynnistykselle (kennojen pitää olla tietty astemäärä kuumempia kuin varaajan, ennenkuin pumppua kannattaa mennä käynnistämään !) Hystereesi tulisi olla helposti säädettävissä myös, koska kesällä eron ei tarvitse olla yhtä suuri, jotta saadaan hyötyä, kuin talvella.

Toinen yleinen puute on, että pumppu sammuu HETI kun kennojen lämpötila on sama kuin varaajan. Usein kennot ovat kaukana varaajasta, jopa kymmenien metrien päässä, ja välissä olevan putken verran vettä siirtyy esimerkiksi vasta 15 sekunnin sisällä. Ajatellaan tilannetta, jossa kennon yläosassa on vain pienehkö vesitila. “Tavallinen” ohjauskeskus käynnistää pumpun heti, kun kennon yläpäässä on lämpimämpi kuin varaajassa. Mitä tapahtuu? Välissä olevassa putkilinjassa makaava jäähtynyt neste siirtyy varaajan kierukkaan (jäähdyttämään!) ,kennoissa oleva kuuma neste siirtyy välissä olevaan putkeen (jäähtymään), ja sitten ohjauskeskus jo katkaisee pumpun toiminnan! Lopputulos oli, että varaaja jäähtyi, eikä lämpeni.

JOS ohjauskeskuksessa olisi sekä säädettävä hystereesi, että viive, tapahtuisikin näin: Kenno saa lämmetä (aseteltavan hystereesin verran) kuumemmaksi kuin varaaja, ennenkuin pumppu edes yrittää käyntiin. Kun pumppu käynnistyy, kenno ei jäähdy aivan heti niin paljon, että pumppu sammuisi uudelleen… Kuuma neste lähtee liikeelle kohti varaajaa (“kunnolla”). KUN kenno on jäähtynyt yhtä viileäksi kuin varaaja, ja “normaali” ohjaus sammuttaa pumpun, “parempi” ohjauskeskus pitää pumppua päällä niin kauan, että kaikki putkilinjassa oleva kuuma neste saadaan siirrettyä varaajaan asti!

Tästä syystä, parhaassa ohjauskeskuksessa on säädettävissä sekä käynnistyksen lämpötilaero (hystereesi), että viive, jonka ajan pumppu vielä käy sen jälkeen, kun kenno on jo jäähtynyt.

Saattaa oikein ajateltuja ohjauksia olla myynnissä joillain muillakin valmistajilla (en ole tavannut), mutta ainakin minun verkkokaupastani löytyy säädin, jossa on sekä hystereesi, että viive vapaasti säädettävissä!

Hyvin pienillä asioilla saadaan lämpöä PALJON enemmän talteen, kuten yllä oleva toimintaselostus  osoittaa.

Puhumattakaan siitä, että kennot saattavat olla kaukanakin varaajasta! (on ehdottoman järkevää sijoittaa kennot parhaiten auringonsäteilyä “ottavaan” paikkaan, vaikka se olisikin kaukana varaajasta! Kokonaishyöty on suurempi, vaikka etäisyyttä on, jos kennoilla on hyvä paikka!). Kun kennot ovat kaukana, anturikaapelin pituus kasvaa jopa kymmeniin metreihin. Jos käytetään tavallista ,analogista lämpötilanmittauselintä, virhe kasvaa pahoin, kun kaapelin pituus kasvaa!

Minun valmistamassani ohjauskeskuksessa on digitaaliset anturit. Tarkoittaa, että mitattu lämpötila muutetaan digimuotoon jo anturissa. Silloin pitkäkään kaapeli ei vaikuta yhtään mitään mittaustulokseen. Olen kokeillut 25m kaapelia, ja sillä ei ole vielä yhtään mitään vaikutusta mittaukseen. Kaikki analogiset anturit eivät “hyväksy” lainkaan yli 5m kaapleita…

Tuote on nyt julkaistu, tiedot tässä

Ei kommentteja

Mikä kennotyyppi on hyvä?

Postittaja: admin at 7 huhtikuu 2011

Aihealue: Aurinkolämmitys (puulämmityksen tukena)

Omasta kokemuksestani, kaikkein eniten tehoa saadaan peittämällä puoli kattoa kennoilla, ja käyttämällä niitä sisään tulevan ilman lämmittämiseen. (osa kustannuksista peitetään sillä, että kennot korvaavat katemateriaalin,,,)

Tehoa SAADAAN talteen myös vesikennoilla, lähes yhtä paljon kuin edellä mainitulla järjestelmällä, mutta laitepuolen toteutus on paljon monimutkaisempaa.

Jos vertaillaan vettä sisältäviä kennoja, esitän omana näkemyksenäni, että yksi on ylitse muiden.

Kennotyyppejä, jotka siirtävät lämpöä auringosta veteen, on monia. Kaikissa tarkoituksena kuitenkin on ottaa mahdollisimman paljon tehoa auringon säteilystä, ja siirtää se veteen. Tehon “ottamiseen” liittyy oleellisesti se, että lämpö ei karkaa pois kennosta.

Tämä voidaan toteuttaa monin tavoin, esimerkiksi selektiivilasilla (joka ei päästä lämpöä ulospäpn, vain sisään). Ajatellaan ,että koko kenno on peitetty yhtenäisellä lasilla… se on melko arka rikkoutumiselle! (tällaisia ovat useimmat kennot)

Siitä syystä. kannatan kennoja, joissa on yksittäiset lämpöputket. Miksikö?

-Pitää kuitenkin muistaa, että näitä lämpöputkia on kahta mallia. Toisessa on vesiputket putken sisällä, se ei täytä kaikkia hyviä ominaisuuksia. Parempi tyyppi on sellainen, jossa lasiputkessa on ns. LÄMPÖPUTKI, joka tarkoittaa, että putkessa ei kulje vesi! vaan putken sisällä on kemikaalihöyryllä täytetty sydän. Lämpö siirtyy siten, että kemikaalit höyrystyvät ,siirtäen lämpöä heijatinpinnasta ylöspäin, ja lämpö siirtyy sitten vasta johtumalla (putkien yläpuolella sijaitsevaan ) vesitilaan.  Järjestelmän edut ovat:

-yksittäiset putket ovat “kuivia”, eli putken vaurioituminen ei aiheuta nestevuotoa järjestelmässä!

-jokainen putki on eristetty tyhjiöllä, joka on tehokkain eriste.

-putket ovat helposti vaihdettavissa (jos vaurioitunut) ,koska putki ei ole suorassa yhteydessä vesitilaan!

-Tärkein asia: tällaisen putken lämmönsiirto loppuu, jos vesitilan lämpötila on korkea. Miksi tämä on tärkeää? Koska, hellepäivinä “täysvesijärjestelmien” lämpötila nousee helposti yli sadan. Paineellinen järjestelmä ei kiehu vielä sadassa, mutta kun lämpeneminen jatkuu, jostain alkaa purkautua YLI sata asteista höyryä, mikä on turvallisuusriski! Jos on sähkökatko, tai muu häiriö järjestelmässä, “täysvesijärjestelmä” keittää ilman muuta. Lämpöputket eivät koskaan, häiriön sattuessakaan, aiheuta kiehumisvaaraa, koska lämmösiirto veteen pysähtyy!

Ei kommentteja

Aurinkokennot alkavat olla järkeviä Suomessakin! Lue tämä ensin

Postittaja: admin at 7 huhtikuu 2011

Aihealue: Yleistä (lue tämä ensin)

Vaikka elämme pohjoisessa, eikä hellepäiviä (joka vuonna) hirveästi ole, aurinkokennoista on aina saatu meidänkin leveysasteillamme hyötyä!

Halvan öljyn aikoina rahallinen hyöty on ollut niin marginaalinen, että kokeilut aurinkokennojen kanssa ovat jääneet pelkästään innokkaille harrastajille, ja niille, jotka todella ovat halunneet tehdä jotain ympäristön hyväksi.

Nyt kun öljyn hinta (lopulta) tulee jäämään korkealle tasolle, aurinkokennoista alkaa tulla todella varteenotettava ratkaisu kenelle tahansa.

KUN kuitenkin asumme pohjoisessa, missä auringon säteily on jo keski-Eurooppaakin merkittävästi vähaisempää, pitää laitteet ja kytkennät miettiä sitten myös meidän olosuhteittemme mukaan. Laitteita tulee ulkomailta (etelämpää), mutta ne eivät välttämättä sellaisenaan sovi suoraan meidän käyttöömme (JOS halutaan maksimi saatavissa oleva energia hyödyntää).

Ikävä kyllä, lisäksi monet laitemyyjät Suomessakin tarjoavat “kunnollisina” melko hyödytöntä tavaraa! Tästä hyvänä esimerkkinä on aurinko-öljykattila, jossa (muka!) öljykattilan minimaaliseen vesitilaan liitettynä antaisi jotain hyötyä. Tuskin! Koko järjestelmä tehtiin, jotta voitaisiin petkuttaa tukea (jota piti jakaa vain POIS öljylämmityksestä siirtyville), hiipuvan öljyalan laitteisiin… Mitään virkaa järjestelmällä ei ole.

Samaan tapaan, monet kauppaavat aurinkovaraajina sellaisia (vanhoja malleja), joissa tavallista käyttövesikierukkaa käytetään aurinkolämmitykseen. Saadaanhan sillä sentään JOTAIN talteen, mutta todella hyvä aurinkovaraaja on sellainen, jossa on aurinkokierukka erikseen, aivan säiliön pohjalla, ja kaksitasoinen käyttövesikierukka. (suurin auringon säteily saadaan kesällä, jolloin lämmitystä ei tarvita ,ainakaan paljon, jolloin aurinkoenergia kannattaa ottaa talteen tekemään kuumaa käyttövettä.

Yksi jo kauan Suomessa käytössä olleista järjestelmistä (entinen Valmet, nykyinen Vallox) käyttää aurinkokennoja taloon sisään tulevan ilman lämmittämiseen. Tämä järjestelmä tuo etua jopa kymmenien asteitten pakkasella! Pakkasesta huolimatta, kunhan aurinko näyttäytyy, energiaa saadaan talteen! kunhan tuo matalampikin lämpö voidaan vain hyödyntää.

Matalan lämmön hyödyntäminen on vaikeaa. Jos on patterilämmitys, ei auringosta saada juurikaan lämmityspuolelle mitään, täytyy “tyytyä” käyttöveden esilämmittämiseen. Jos on lattialämmitys, se antaa kylmää paluuvettä, ja pärjää viileämmällä lähdölläkin, jolloin aurinkolämmitys “helpottuu”.

Auringosta SAADAAN energiaa, mutta laitteisto ja asennus pitää tehdä oikein!

Tässä osastossa aion kertoa, mikä on oikein…. Hyötyä saadaan, mutta omasta järjestelmästä riippuu, kuinka paljon, ja suoritetusta kytkennästä vielä enemmän.

Suunnittelu on kaikki kaikessa, laitteita tarjotaan joka lähtöön, toisista saa ostajakin hyötyä, toisista vain myyjä…

Ei kommentteja

Avotakka savuttaa

Postittaja: admin at 2 huhtikuu 2011

Aihealue: VETO,piiput,vedonrajoittimet,savuimurit

Hyvin usein kysymyksiä tulee grillikotien huuvista ja avotakoista.

Ne ovat ongelmallisia, koska useimmiten toimimatonta “avointa” tulisijaa ei saada kuriin koneellisella poistolla. Miksi ei? Koska jouduttaisiin poistamaan huoneesta ilmaa niin paljon, ettei pysy pöytäliina pöydällä…

Seuraavassa yksi sähköpostiini tullut kysymys aiheesta, ja vastaukseni siihen. Tämä on yleisellä tasollakin hyödyllistä tietoa.

Kysymys:

Metsästysseuran saunan takkahuoneessa kahdelta,vastakkaisilta sivuilta
avonainen takka,aukot molemmilla sivuilla n.400x500 mm kokoisia ,hormi
lähtee suoraan takan päältä ,yhdenkiven hormi normitiilellä, hormin korkeus
takan päältä mitattuna n. 2,5  metriä,hormissa on säädettävä kääntömallin
savupelti .Korvausilmaputki 160mm tulee suoraan arinan alle.Ongelmana on
että kunnon vetoa ei hormiin saa vaan savuttaa jopa lämpimänä runsaasti
sisälle.Mikä olisi suosituksenne kyseiseen rakenteeseen vai toimiiko
tuollainen takkamalli mitenkään?

Vastaukseni:

Avotakka on vaikea rakenne, ja joudun selittämään vähän perusteita, miksi.

Piipun veto muodostuu pääosin kahdesta asiasta:
-kuumien savukaasujen noste, joka on sitä voimakkaampaa, mitä suurempi on lämpötilaero ulkoilmaan.
-piipun pituus. nousevien kaasujen nopeus kasvaa sitä enemmän, mitä suurempi on putken pituus.

Teillä tilanne on se, että suurista vapaa-aukoista virtaa paljon huoneenlämpöistä ilmaa piippuun, jäähdyttäen savukaasuja, JA lyhyehkö piippu ei kiihdytä kaasuja riittämiin.

Jos asennettaisiin savuimuri, sen pitäisi olla niin valtavan tehokas (siirtää suuri kuutiomäärä ilmaa) ,että se pystyisi vetämään kaiken savun plus moninkertaisen määrän huoneilmaa… tällöin tilan ilma vaihtuisi kokonaisuudessaan kerran muutamassa minuutissa… mikä ei ole talvella oikein järkevää.

Korvausilmaputken sisääntulopaikka takan alle on myös ongelmallinen! Järkevää on se, että kylmä ilma ei jäähdytä huonetta, mutta toisaalta, jos ilman poistumista piipun kautta lisätään, tulee ilmaa arinalle lisää, kiihdyttäen savunmuodostusta….jne.

Takkanne vapaat ilma-aukot ovat yhteensä kooltaan 0,4m2.
Savuimurimallini IN5 on suurin piirtein saman tehoinen kuin Vilpe TI-17, ja Vilpe lupaa imurilleen toiminnan avotakassa, jonka vapaan aukon pinta-ala on enintään 0,35m2.

On olemassa tehokkaampia imurimalleja (Vilpeltä isompi,KW injekt esimerkiksi), mutta niitten hinta kohoaa sitten jo toiselle tuhannelle, ja edelleen on mainitsemani ongelma korvausilman tulopaikasta…

Suositukseni:
Edellä mainituista syistä, näillä pienemmillä imureilla ei voi taata tulisijan savuttomuutta. (eikä ole järkevää imeä lämmintä ilmaa huoneesta ulos suurella teholla)
Mutta yhdessä muutaman parannuksen kanssa kyllä.
Lasiluukkujen asentaminen takan aukkoihin ei välttämättä poista savutusta ilman imuria sekään, mutta luo jo imurille toimintaedellytyksen, eikä tingitä ulkonäöstä yhtään (avotakka on tunnelmallinen, en kiellä…)
Jos ei haluta luukkuja, aukkoja voi yrittää pienentää hieman yläreunasta, asentamalla lipan ,joka edesauttaa savun ohjautumista enemmin sisäänpäin, kuin huonetilaan.
Kannattaa myös paneutua korvausilman sisääntuloon, koska usein avotakoissa/huuvissa/kodissa jne. suuri ongelma on vääränlainen ilmanvirtaus.
Takkaan ladottujen klapien liekki joko “pysyy koossa” tai sitten ei… ja siihen vaikuttaa nimeen omaan, miten, ja mistä suunnasta tulee ilma palamiseen!
Usein “vaikea” huuva on saatu kuriin oikealla ilmanvirtauksella. On tehty jopa virityksiä, joissa ilma muodostaa “verhon” avoimen aukon eteen! (samaan tapaan kuin kauppojen ovipuhaltimissa)

Eli suosittelen savuimuria IN5 tai Vilpe TI-17, mutta lisäksi pitää tehdä muitakin muutoksia ,jotta savuimuri ei veisi kaikkea lämpöä ulos huoneesta.

Ei kommentteja

Miksi puunpoltossa tarvitaan varaajaa?

Postittaja: admin at 2 huhtikuu 2011

Aihealue: Energiavaraajat

Tämä tosiaankaan ole tyhmä kysymys!

Minä en oikeastaan osannut odottaa tällaista kysymystä ,mutta kun tarkemmin ajattelen ,eihän asia voi olla selvä sellaiselle, jolla on ikänsä ollut öljylämmitys (joka ei tosiaan varaajaa tarvitse).

Taas kerran, kun jotkut asiat ovat itselle hyvin selviä, ei edes osaa ajatella ,että niistä pitäisi kertoa erikseen… Ikävä kyllä minä en suinkaan ole ainoa, joille näitä sattuu, suurin osa maailman insinööreistä pitää itsestään selvänä, että asiakas tietää tietyt faktat, ja siitä sitten seuraakin ongelmia.

Korjaan nyt asiaa tässä. Vaikka sivusin asiaa oppaassani  “Miten siirryn öljylämmityksestä pellettiin”, niin mainintani oli liian lyhyt, vain reilun lauseen mittainen.

Sähköpostilla tarjousta tehdessäni, asiakas siis kertoi varaajan tarpeen olevan yllätys, jos halutaan poltella sekä puita, että pellettiä.

Tässä suora kopio vastauksestani.

Joskus aikoinaan poltettiin keskuslämmityskattilassa puuta “kituuttamalla”, eli liekki niin pienellä, ettei varaajaa tarvittu. Toisaalta, silloin olivat myös talon päälinjat useampituumaista putkea, ja patteritkin isoja kooltaan. Eli linjat ja patterit sisälsivät vettä jopa enemmän, kuin pieni varaajasäiliö.
Ainoa oikea tapa polttaa puuta, on “täydellä teholla”, jolloin poltto on puhdasta, eikä polttoainetta mene hukkaan. 25kW kattilasta ei täyttä tehoa voi tietenkään ajaa suoraan pattereihin, vaan se täytyy varastoida johonkin. Siitä tulee se varaajan tarve.
Pelletinpoltossa poltin toimii kuten öljypoltin, eli lämmittää kattilan, kun se on jäähtynyt. Varaajaa ei (välttämättä) tarvita.
Puun (pelletin) polttaminen poikkeaa kuitenkin öljyn polttamisesta sillä tavalla, että poltin ei saavuta täyttä tehoaan välittömästi sytyttyään, kuten öljypoltin. Myöskin, polton hyötysuhde on parempi, jos poltin käy pidemmän jakson, ja lepää myös kauemmin, eikä käy lyhyitä jaksoja kuten öljypoltin.
Tästä syystä yhdestä pienestä varaajasäiliöstä on huomattavaa hyötyä myös pelletinpoltossa, mutta siinä se ei ole pakollinen.
Klapien poltossa taas varaajatila on välttämätön, ellei halua kattilaa lämmittää monta kertaa vuorokaudessa. Pyritään valitsemaan varaajatila niin, että yhdellä lämmityksellä päästään kovimmillakin pakkasilla ainakin yön yli, tai mieluummin koko vuorokausi.
Voidaan tehdä toisinkin: Ei edes yritetä lämmittää pelkästään klapeilla… Eli lämmitetään yksi pieni lisävesitila klapeilla kuumaksi, mihin ei mene paljon puita. Sitten kun säiliö on jäähtynyt, pellettipoltin lähtee automaattisesti käyntiin, ja puulämmitystä voidaan jatkaa vasta myöhemmin. Tämä tapa sopii hyvin, jos aikoo poltella puuta vain satunnaisesti, hävittää risuja ja puujätteitä, jne…

Jos ajatuksena on kuitenkin pystyä valitsemaan klapien ja pelletin välillä, eli toisinaan lämmittää “tosissaan” klapeilla. Silloin tarvitaan isompi vesivaraaja, jotta ei tarvitsisi lämmitellä kattilaa useita kertoja vuorokaudessa.

Kuten mainitsin, kunhan alunperin varataan paikka, noita pieniä varaajasäiliöitä on helppo liittää järjestelmään myöhemmin lisää, jos on aloittanut yhdellä.

Ei kommentteja

Älä sitoudu yhteen, valitse monta!

Postittaja: admin at 14 maaliskuu 2011

Aihealue: Lämmitystavan valinta

Sähkölämmitys (myös lämpöpumppulämmitys, joka ON sähkölämmitystä!), öljylämmitys, ja kaukolämpö ovat kaikki käteviä lämmitystapoja. Mikä vika siis?

Kaikissa näissä on sitouduttu yhteen ainoaan energiaan, ja kun toimittaja nostaa hintaa, ei voi kuin vikistä!

Tekee sitten uutta, tai saneeraa vanhaa, valitkaa ihmeessä laitteet, joihin saa useita eri energiavaihtoehtoja! Vaikka olisi tarkoitus pääasiassa käyttääkin vain yhtä, oikein suunnitellussa laitteistossa voi vain yksinkertaisesti siirtyä käyttämään toista polttoainetta, tai pienellä vaivalla lisätä laitteistoon mahdollisuuden muihin energioihin.

Tärkeintä on suunnitella systeemi oikein, laitteita voi lisätä helposti jälkeen, kun asia on ajateltu loppuun asti alunperin. Esimerkiksi, varaajia, aurinkokennoja jne. on PALJON helpompi liittää jälkeen, kun alunperin on asennettu muutama palloventtiili valmiiksi… Ei tarvitse sitten järjestelmää tyhjentää.

Ei ole huono idea valita tänä päivänä perinteinen kaksoiskattila. Ennen pitkää tiukentuvat puunpolttomääräykset tulevat sellaiset kieltämään, mutta nyt niitä vieä saa, kohtuuhintaan.

Kun on hankittu kaksoiskattila, on heti käytettävissä kaksi vaihtoehtoista polttoainetta: sähkö (kattilan sähkövastus) ja puu (myös rakentamisen ja remontoinnin puujätteet!). Sitten kannattaa muuttaa lämmitys helpompaan suuntaan asentamalla pellettipoltin. Tulevaisuudessa, kun hinta ja saatavuus parenevat, bioöljykin on hyvä vaihtoehto.

Mainittuun järjestelmään tarvitaan varaaja joka tapauksessa, joten aurinkokennojakin voidaan lisätä systeemiin. poistoilmalämpöpumppukin vielä sopii muitten mukaan.

Varaajiakaan ei tarvitse hankkia kaikkia kerralla! Termocalilta löytyy sarja pieniä varaajia, joita kytketään vierekkäin haluttu määrä. Niitä on helppo lisätä jälkikäteen (kunhan asia on ajateltu jo alkuun, ja tila varattu…)

Ei kommentteja
« Edellinen